15. elokuuta 2017

KYLLÄ, MINÄ KÄYTÄN KYPÄRÄÄ

PicsArt...ja olen ylpeä siitä!

Oikein mukavaa tiistai-iltaa sinne ruudun toiselle puolelle. Halusin tulla vielä näpyttelemään teille todella tärkeästä aiheesta, jonka sain tänään ollessani pyörälenkillä yhdessä rakkaan ystäväni, Henriikan kanssa. Ja aihehan on siis varmasti varsinkin nuorten keskuudessa outona asiana pidetty kypärän käyttö. Kovin pitkää sepustusta en tule kirjoittamaan, vaan lähinnä sellaisen tietoisku-tyyppisen postauksen. Tarkoituksenani ei todellakaan ole moittia tai sormella osoittaa ketään, kyseessä on jälleen vain minun omia mielipiteitäni.

Omaan kypärän käyttö -historiaan kuuluu siis ala-asteaika, jolloin kuuliaisesti käytin kypärää, koska äiti oli niin opettanut. Ala-ja yläasteen vaihteessa minulle tuli se kuuluisa "kypärä on nolo, kaikki nauraa" -vaihe ja kirjaimellisesti häpesin ajaa kouluun kypäräpäisenä, kun aika moni jo oli jättänyt sen kodin naulakkoon. Kai minäkin halusin olla kuin muut, varmaan ihan normaalia tuossa iässä. Seitsemännellä luokalla käytin vielä kypärää, mutta sitten kevään tullessa ja kasille siirryttäessä jätin sen pois. Äiti huomasi sen kyllä ja mainitsikin asiasta, mutta enpä sitten kuunnellut. Keväällä kuitenkin puhuimme asiasta uudelleen, ja kirjaimellisesti aloin jopa pelkäämään sitä, että kaadun pahasti ja kalloni murtuu. Tajusin oikeasti, että jos kaatuu pyörällä ilman kypärää, siinä voi käydä todella huonosti. Siitä päivästä lähtien olen taas käyttänyt kypärää, ja huomattavasti turvallisempi olo on ajaa, kun tietää, että oman kropan kaikkein tärkein alue - pää ja aivot - ovat suojattuina. Kiitos siis äidille, kun otit asian puheeksi jääräpäisen tyttäresi kanssa!

Ja valitettavan usein näkee ihmisiä pyöräilemässä ilman kypärää. Itsekin kadun sitä nyt, että olen kuulunut tuohon koulukuntaan, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Enkä todellakaan toivo, että kenellekään kävisi pyörän kanssa mitään pahempaa. Toivoisin, että jokainen ymmärtäisi kypärän tärkeyden. Se on kuitenkin pieni asia päähän laitettavaksi siihen nähden, että sillä voi pelastaa oman hengen - halpa henkivakuutus siis.

Mitä ajatuksia teille on tämän asian suhteen? Olisi todella mahtavaa kuulla niitä tuolla kommenteissa enemmän!

Turvallisia pyöräilyjä kaikille! <3

12. elokuuta 2017

NEW YORK #1

DSC_0013 DSC_0027
Oikein mahtavaa lauantaipäivää sinne ruudun toiselle puolelle! Tänään sain aikaiseksi otettua itsestäni niskasta kiinni ja ryhdyin muokkaamaan kuvia New Yorkin reissulta. Joten lauantain kunniaksi aloitetaan matkustaminen takaisin valtameren taa kirjallisessa muodossa. Matkamme sijoittui siis ajalle 27.7.-31.7. Lähdimme keskiviikkona kymmenen yli kahden lennolla iltapäivän lennolla ja saavuimme takaisin Suomeen ensimmäisenä päivänä elokuuta, sillä meillä oli yölento. Lennot molempiin suuntiin menivät oikein mallikkaasti kovasta stressaamisesta huolimatta. Vettä oli onneksi tarpeeksi, ja tuli myös liikuttua koneessa hyvin. Olo ei ollut onneksi läheskään turvonnut maihin tullessa, ja söin jopa myös paluulennolla sitä koneen ruokaa. 

Entäpä se aikaero? Se kyllä todellakin sisäisen kelloni aivan sekaisin muutamassa päivässä. New Yorkin päässä olimme perille noin 15.50 paikallista aikaa, eli oli ihan kokonaan uusi iltapäivä elättävänä, kun kello oli Suomessa jo reippaasti illan puolella. Aikaeroa tänne meille siellä on siis seitsemän tuntia. Onneksi nukuin jonkin verran koneessa, mutta lopulta kuitenkin väsymys vei voiton. Ensimmäisenä iltana ei muuta tehtykään kun istuttiin tunti taksissa matka lentokentältä hotellille (n. 29km...), käytiin syömässä ja tsekkailemassa Time Square, sillä se oli aivan hotellimme tuntumassa. Takaisin Suomeen tultaessa muutamana päivänä nukuin kahdentoista tunnin yöunia - heräsin yhdentoista maissa, vaikka menin ihan normaaliin aikaan nukkumaan. Ei todellakaan voisi uskoa, että minä herään noin myöhään - olin itsekin aivan järkyttynyt! Onneksi kuitenkin muutaman tällaisen yön jälkeen rytmi tasottui takaisin normaaliksi. 

Ruokapuoli? Olin hieman kyllä epäileväinen paikallisen ruoan suhteen, sillä tiesin kyllä, ettei Amerikasta saa perinteistä ruisleipää, vaan tarjolla on rasvaisia pekoni-muna -annoksia, sandwicheja ja pannukakkuja. Ja herranjumala, jokaisen annokseen tungettiin myös ranskalaisia, jopa aamupalan yhteydessä!! Yllätyin kuitenkin, että tarjolla oli myös jonkin verran myös terveellisempiä vaihtoehtoja, vaikkakin vähän. Esimerkiksi kerran saamani jugurttiannos granolalla ja marjoilla oli sellainen, että suurin osa oli sitä granolaa, joka maistui aivan digesteve-kekseiltä. Mukana oli muutama marjanpala ja hyvin pieni nokare jugurttia. Puuro oli useimmiten suolatonta. Ihan kunnollisilla ruoilla söin kaikenlaista laidasta laitaan, salaatista pastaan ja pitsaan. Ja kyllä joka kerta maistui, vaikka jokainen annos ei sitä napakymppiä minulta saanutkaan.
DSC_0075
DSC_0086Mitenkäs se Amerikan sääpolitiikka? Aivan eri planeetalta kuin Suomen kesä. :-D Jos Suomessa sataa ja on koleaa sekä joutuu pukeutumaan kuin aivan keskisyksyn aikaan, niin Amerikan mailla saa pukeutua harva se päivä suht. kepeisiin vaatteisiin, laittaa aurinkorasvaa ja pyyhkiä hikeä otsalta. Meidän reissumme aikaan sattui säät, jolloin lämpötilat hipoivat melkein joka päivä kahtakymmentäviittä. Pitkähihasia ei juurikaan tarvittu ja vesipulloja täyteltiin harva se hetki. Hyvä juttu oli kuitenkin se, että korkeiden rakennuksien ansiosta aurinko ei päässyt suoraan paahtamaan päin naamaa. Kerran pääsi ripsimään vettä, mutta muuten säilyimme kuivana. Onneksi!

Nykin shoppailumahdollisuuksista olin myös lukenut paljon. Monissa artikkeleissa ja blogiteksteissä kehuttiin sitä, miten sieltä voi löytää halvalla merkkituotteita. Huomasin tämän myös itsekin konkreettisesti. Otetaanpa yksi esimerkki tähänkin: Mehän olemme tottuneet siihen, että esimerkiksi Tommy Hilfiger (joka on siis jenkkimerkki) on niin arvostettu ja kalliskin merkki. Tuotteet ovat aina siististi viikattuina ja hienosti laitettu. Miten sitten New Yorkin päässä? Kyseisen merkin tuotteita kohdellaan siellä, kuten me kohtelemme vaikkapa H&M:n vaatteita - ne olivat sikinsokin rekeissä ja mytyissä, kun ihmiset olivat niitä penkoneet. Samoin Michael Kors on siellä halpaa - äiti osti laukun, joka maksoi euroissa noin 150e. Eli todella halpa merkkilaukusta, jota ei Suomesta saa alle kahdensadan euron. Useimmiten siitä joutuu pulittamaan enemmänkin. Ja erityisesti kaksi ostospaikkaa haluaisin nostaa esille: Ensinnäkin Century21, joka on hieman kuin meidän Stockmann. Siellä oli myynnissä paljon kaikenlaista vaatteista kenkiin, laukkuihin, asusteisiin ja kosmetiikkaan. Toinen kuuluisa ostospaikka on Woodbury Common Outlet, johon ihan oikeasti on maksullinen bussikuljetus. Kyseessä on siis noin tunnin matkan päässä New Yorkista oleva outlet-kylä, jossa on yli kahdensadan eri merkin myymälöitä. Siellä saa helposti vierähtämään koko päivän ja rahaakin.
DSC_0087
DSC_0089 DSC_0095Ensimmäinen postaus matkasta alkaa pian olla lopuillaan. Seuraavassa osassa suunnittelin käsitteleväni enemmän sitten niitä nähtävyyksiä ja päivien sisältöä. Kuitenkin ennen lopetusta haluan vastailla muutamiin teidän lukijoiden lähettämiin kysymyksiin, joita sain matkaamme liittyen. 

Tunnistitko joitain paikkoja esim. tv-sarjoista ja elokuvista?
Itse asiassa en kyllä kovinkaan paljoa. Toki perusnähtävyydet, kuten Time Square ja Vapaudenpatsas ovat sellaisia, joita on monissa elokuvissa ja telkkaohjelmissa näkynyt. Lisäksi iso vihreä alue, Central Park on tuttu monien hahmojen lenkkeilykohtauksista, haha. Ai, ja näin myös jokaisessa kadun kulmassa kuuluisan ONE WAY -kyltin, haha.

Oliko helppo löytää "terveellisiä" ravintoloita vai olivatko kaikki roskaruokaravintoloita?
Itse asiassa aika monella kadulla näkyi myös terveellisiä kahviloita ja ravintoloita. Vaikka suurimmissa osissa kahviloita tarjotaan mättöruokaa, joistakin sai myös tuoreita smoothieita, ruokaisia ja täytettyjä bageleita kokojyväisestä leivästä omavalintaisilla täytteillä, hedelmäkulhoja ym. Olin myös lukenut muutamien bloggareiden arvosteluja joistakin oikeasti terveelliseen ja puhtaaseen ruokaan erikoistuneista ruokapaikoista, mutta ne olivat lähes kaikki toisella puolella New Yorkia, mihin emme kyllä aivan ehtineet. Eli todella helposti saa myös pelkästään sitä terveellistäkin ruokaa, mutta meillä oli jonkin verran eriäviä mielipiteitä perheen sisällä tästä asiasta. Aika paljon tuli siis syötyä mättöäkin, haha.

Näkyikö julkkiksia?
Ei. :-(

Sun lempparipaikat New Yorkista? 
Itse henkilökohtaisesti tykkäsin erityisesti World Trade Centerin muistomerkistä, Vapaudenpatsaasta, Central Parkista ja tietysti shoppailuparatiisista, Woodbury Common Outletista. Näistä lisää seuraavassa matkapostauksessa.

Millainen yöpymispaikka teillä oli?
Todella kiva! Se oli todella keskeisiä paikalla Manhattanilla, ihan pikkuinen kävelymatka sekä Central Parkiin ja Time Squarelle. Henkilökunta oli ystävällistä, sain nukuttua loistavasti ja hotellin yhteydessä oli pikkuinen baari (joka ei kyllä liikuttanut minua), kauppa sekä kuntosali. Moni muukin ilmeisesti tykkäsi kyseisestä hotellista, sillä joka päivä oli todella pitkät jonot vastaanottamaan huonetta.

Herkullisinta, mitä söit?
Ihme kyllä, kun tällainen suursyömäri olenkin, niin minkään ruoka ei oikein saanut napakymppipisteitä minulta. Emme oikein löytäneet sellaista täydellistä syömispaikkaa, mutta kyllä siellä muutamia potentiaalisia annosyksilöitä oli. Eniten tykkäsin pitsasta, jota syötiin eräässä ravintolassa. Aamupalalla tykkäsin eniten paikasta, jossa toimittiin hieman Subwayn-tyyppisesti. Sieltä sai täytettyjä bageleita, nams! Eräänä aamuna äiti myös otti perinteiset pannukakut, joista sain sitten yhden, kun hän ei jaksanut. Sekin oli aivan älyttömän hyvää, ilman siirappia tosin. Siitä tuli huono olo. Ilman sitä pannukakut olivat juuri sopivia.
--
Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksessa, nähdään seuraavassa osassa! 

8. elokuuta 2017

ASIAA KALENTERISTA

DSC_0042 DSC_0044 DSC_0052 DSC_0053 DSC_0055 Koska koulut ovat alkamassa ihan näillä hetkillä, ja jostain syystä matkapostauksen tekeminen ei tällä hetkellä inspiroi (syy?), niin ajattelin tähän väliin postata jostain aivan muusta. Ja se joku muu aihe on tällä kertaa kalenteri ja sen käyttö!

Sanokaa, etten ole ainoa, joka kuuluu kalenteriasioissa siihen vanhaan koulukuntaan, jossa suositaan perinteistä paperikalenteria. Olen sellainen ihminen, joka tykkää suunnitella omia menojaan ja aikatauluja. Varsinkin arkisin päivät täyttyvät koulun lisäksi niin paljon erilaisista menoista, ettei ilman kalenteria muistaisi niitä kaikkia. Toki olisihan meillä nykyään ne kaikenlaiset puhelimet, tabletit ja tietokoneet, joissa löytyy kalenteri. Niistä kuitenkin puuttuu se kalenterin tunnelma, kun ei saa itse fyysisellä kynällä kirjoittaa merkintöjä. Sitä paitsi - uuteen lukuvuoteen valmistautuminen alkaa kaikkein parhaiten, kun saa pyöriä kirjakaupan kalenterihyllyllä ja miettiä, mikä olisi juuri se oikea seuraavan lukuvuoden kalenteri. Ja vaihtoehtojahan riittää vaikka millä mitalla!

Vuodesta 2013 minä olen kuitenkin kannattanut aivan yhtä tiettyä kalenteria, ja kyseessähän on siis Demi-kalenteri. Ja ei, tämä ei ole maksettu postaus. Kaikki kokemukseni ovat aivan syvältä sydämestäni. Kuten Demi-kalenterista netissä kerrotaan, se ei todella ole pelkkä kalenteri. Mukaan mahtuu kuusi kappaletta lukujärjestyksiä, erilaisia taulukoita (koenumerot, poissaolot, rahataulukko...), testejä, vinkkejä ja täytettäviä sivuja sekä tietysti tyhjää tilaa omille muistiinpanoille ja ajatuksille. Myös peruskalenterisivut ovat tehty tylsien sivujen sijasta kivannnäköisiksi ja innostaviksi. Hinta tällä kalenterilla on 14,90e, mutta neljän vuoden kokemuksella voin sanoa, että hinta on maksanut itsensä tuplasti takaisin, eikä minua yhtään haittaa sijoittaa kerran vuodessa kalenteriin tuota summaa - kun se kuitenkin tuo iloa jokaiseen arkipäivään lukuvuonna. Minulla on ollut aina tapana hieman tehdä oma säväykseni kalenteriin ja olen muokannut sekä etu-että takakannen, jotta myös ulkoasu innoistaisi keskellä harmaata arkea. En ole ikinä ollut mikään askarteluihminen, mutta näistä on tullut aina hyvännäköisiä minun tekeleiksini. Koristellessani kalenteria käytän usein erilaisia postikortteja, papereita ja kyniä. Joka vuosi on tullut aina hieman erilainen luomus, mutta sehän on vain hyvä juttu. 

Oletteko tekin perinteisen paperikalenterin kannattajia, vai oletteko siirtyneet puhelimen omaan kalenteriin? Tai oletteko kenties sellaisia ihmisiä, jotka eivät omista kalenteria muualla kuin omassa päässä?